Näissä nojatuoleissa oli alkuperäinen verhoilu. Tyynyjen sisukset säästin (vaahtokumia ei ole nykyisin saatavilla ja olivat sen verran hyvässä kunnossa) ja pyöräytin päälle vanua. Tuolien rungon istuinosassa oli joustavalaitainen joustinperustus – aikanaan erittäin hyvin tehty, sitomalangat olivat vielä tiukkoja paitsi pari katkennut ja irronnut myös pohjavöistä – mutta
koska ikää jo kuutisenkymmentä vuotta, oli syytä uusia kokonaan: Pohjaan juuttivyöt, uudet joustimet kiinni pohjavöihin, asentositous, poikittainen tukisitous, reunarautalanka (hyödynsin vanhat), syvyyssuuntaiset välitukilangat, poikittaissuuntaiset välitukilangat, joustinkankaan kiinnitys joustimien renkaisiin ja reunarautalankaan, päälle meriheinä-perustus. Sitten pääsi kiinnittämään nahkoja.
> Kaikki käytetyt kiinnitykset näissä 50-luvun tuoleissa oli tehty nauloin, nupinauloin tai ompelein ja sen aikaisena sarjatuotantona naulattu vain sen verran kuin tarvitsee ja jo suunnittelu ollut hyvin järkevää. Korvat oli verhoiltu erikseen ja kiinnitetty runkoon ruuvein. Arvostan näitä tuoleja todella paljon.
Uusi verhoilunahka on espanjalaisen Antic Cuirin vintage-mallistosta.
> Olisin halunnut tuoleihin alkuperäisen mukaisesti samalla nahalla verhoillut koristenaulat, mutta pienten naulojen verhoilu nahalla on haastavaa – sen verran paksua ettei helposti taitu aihion alle ja kun tiukkaan nappikoneella puristaa tahtoo reuna leikkautua. Tällä kertaa en onnistunut löytämään nahkavaihtoehtoa, mutta päädyin samanhenkiseen ratkaisuun eli päällystin naulanapit pellavakankaalla. Seuraavissa vastaavissa projekteissa etsin jonkun, joka pystyy ohentamaan isomman määrän nahkaa, sillä näissäkin 2 tuolissa oli yhteensä 150 naulanappia.
Verhoomo Lydia 